Elämän tarkoitus 

Oletko jo löytänyt elämäsi tarkoituksen?

Jos olet, onnittelut siitä!

Moni meistä vielä etsii sitä ja vielä useampi on sitä vaihtanut, useammankin kerran. Etsimme vastauksia, sillä meille ei riitä selitykseksi se, että olemme voittaneet pääpalkinnon elämän arpajaisissa. Haluamme, että elämällämme olisi jokin suurempi tarkoitus ja että meillä olisi täällä jokin muukin merkitys kuin vain elää, nauttia, välillä surra ja lopulta kuolla. 

Arvomaailmamme ja mahdollisuutemme vaikuttaa elämäämme muuttuvat. Siksi jokainen meistä välillä pysähtyy pohtimaan elämäänsä, kenties kyseenalaistaa aikaisemmat pohdintansa ja näkee asiat uudella tavalla; Onko olemassaololleni jokin suurempi syy? Miksi juuri minä olen olemassa? Juuri tässä ajassa?

Vai olenko vain seuraus vanhempieni ja esivanhempieni lisääntymisestä, pitkän tapahtuma-ketjun tulos ilman sen kummenpaa tarkoitusta? Aivan kuten lajimme, planeettaamme ja universumimmekin. Todennäköisyys jokaisen meidän olemassaololle on käsittämättömän pieni ja silti olemme syntyneet. Sen ihmeellisyys saa meidät miettimään ja etsimään suurempaa syytä, vaikkei sellaista olisikaan.

Voimme pohtia asiaa yksilötasolla; mikä on minun elämäni tarkoitus tai yleisemmällä tasolla, mikä on ylipäätään elämän ja olemassaolon tarkoitus, miksi me, lajimme, planeettamme, galaksimme on täällä ja miksi koko maailmankaikkeus on olemassa? Voimme myös miettiä, miksi ylipäätään mietimme asiaa, miksi emme vain elä?

Lähtekäämme liikkeelle viimeisestä kysymyksestä; miksi pohdimme olemassaoloamme. Syy siihen on, että olemme tietoisia itsestämme ja olemassaolostamme. Olemme tietoisia elämän rajallisuudesta ja kaikesta siitä, mitä tulemme kuollessa menettämään. Monen meistä on vaikea hyväksy sitä. Kapinoimme elämän lyhyyttä vastaan ja haluamme kaikin tavoin, että elämä jatkuisi jollain tavoin. Ei mikään ihme, että moni haluaa uskoa elämän jatkuvan jossain muodossa kuoleman jälkeen. Ajatus kaiken päättymisestä, kaiken menettämisestä voi olla musertava.

Juuri tuo ahdistava tunne pakottaa meidät miettimään ja löytämään jonkun ratkaisun, joka lievittäisi ahdistusta. Moni löytää helpotuksen uskontojen kautta. Kun uskoo elämän jatkumiseen kuoleman jälkeen, vieläpä vapaana kaikista maallisista vaivoista ja mahdollisuuteen rakkaiden ihmisten jälleen näkemiselle, on se monelle helpotus, johon takertua. 

Kaikki eivät kuitenkaan kykene uskomaan jumal-olentoon tai ylipäätään elämän jatkumiseen kuoleman jälkeen. Elämän rajallisuuden hyväksyminen on kova paikka monelle. Toisaalta sen hyväksyminen voi edistää elämään onnellisempaa elämää juuri nyt, kun on sen aikakin. Ei tarvitse odottaa taivaaseen pääsyä saadakseen onnea. Ei tarvitse kärsiä, jotta pääsisi taivaassa riemuitsemaan. Onnellisen elämän aika on nyt, eikä vasta kuoleman jälkeen.

Miten sitten löytää onni ja oman elämänsä tarkoitus? 

Elämän tarkoituksen ja onnen löytäminen ovat henkilökohtaisia asioita. Jokaisen on löydettävä tässä oma tiensä. Meillä kaikilla on erilaisia tarpeita, joihin haemme tyydystä ja jota kautta löydämme onnen, harmonian ja tarkoituksen elämällämme. Joillekin riittää pienet jokapäiväiset onnen hetket yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa, toiset janoavat valtaa, rahaa ja menestystä. Jotkut ovat onnellisia auttaessan muita ihmisiä, toiset kuuluessaan johonkin yhteisöön ja osa saadessaan jotain valmiiksi. Ylipäätään merkityksellinen asia, joka tyydyttää tarpeitamme, antaa elämällemme tarkoituksen. 

Elämän tilanteemme ja mahdollisuutemme vaikuttaa elämäämme vaihtelevat. Kaikki eivät saa ansiokasta uraa kovasta yrittämisestä huolimatta. Kaikki eivät löydä elämänkumppania tai saa lapsia haluista huolimatta. Jotkut puolestaan joutuvat menettämään jo löytämänsä elämän sisällön ja etsimään uudestaan. Epäonnistuessaan moni meistä turhautuu. Tänä päivänä on yhä haastavampaa menestyä, vaikka sitä kuinka haluaisi. Ei mikään ihme, että osa masentuu, kun tavoitteisiin näyttäisi olevan mahdotonta päästä ja uusien tavoitteiden löytäminen tuntuu raskaalta. Niinpä jotkut ovatkin kyllästyneet koko elämän tarkoituksen etsintään ja toteavat nihilistin tavoin, ettei millään ole oikeastaan mitään väliä, kuolemme kuitenkin kaikki. 

Henkilökohtaisen elämän tarkoituksen lisäksi voimme myös pohtia miksi lajimme tai jopa koko maailmankaikkeus on olemassa. Onko koko maailmankaikkeiden olemassa oloon jokin suurempi syy vai onko se vain aina ollut? 

Tämän hetkisen tiedon valossa tuntemamme maailmankaikkeus on hieman vajaa 14 miljardin vuoden ikäinen. Sitä mitä oli sitä ennen, voimme vain spekuloida, tyhjästähän se ei noin vain ole tupsahtanut. Toki joku voi sanoa, että jumala on sen luonut "tyhjästä", johon voikin sitten vastata, että mistä se jumala on tullut. Kumpikin ajattelu tapa johtaa joka tapauksessa ikuisuuden käsitteeseen eli että maailmankaikkeus (oli siinä jumalaa tai ei) äärettömänä tilana on aina ollut ja siitä tuntemamme osa, sen vajaa 14 miljardia vuotta. Tästä aiheesta enemmän sivulla multiversumi.

Entä sitten miksi lajimme on olemassa? 

Biologina minulla on luonnollisesti tähän luonnontieteellinen selitys. Kuten kaikki muutkin lajit, olemme luonnonvalinnan tulos. Se on miljoonien vuosien ajan karsinut tietyt yksilöt esi-isiemme joukosta ja toisaalta yksilöt, joilla on ollut tietynlaisia ominaisuuksia ovat selvinneet paremmin, eläneet kauemmin ja lisääntyneet enemmän. Niinpä näitä ominaisuuksia on seuraavassa sukupolvessa ollut enemmän ja seuraavassa taas vähän enemmän. Kyse on miljoonista vuosista, joiden aikana joukko karvaisia kädellisiä joutui metsien vähenemisen myötä laskeutumaan maan tasalle. Hengissä pysyivät parhaiten ne, jotka näkivät kauimmas havaiten pedot, juomapaikat ja ravinnonlähteet ja joiden kekseliäisyys ja sopeutumiskyky oli paras. Niinpä esi-isämme nousivat yhä pystympään asentoon, oppivat hyödyntämään uusia resursseja ja sopeutuivat yhä paremmin uuteen ympäristöönsä. Olemme siis vain seurausta menneestä. Sille emme voi mitään, mutta tulevaisuuteen voimme vaikuttaa ja sehän on se paras asia!

Summa summarum; Avain elämän tarkoitukseen löytyy jokaisesta itsestään. Se on matka oman itsensä sisälle, itselle tärkeiden asioiden selvittämistä. Usein siihen tarvitaan muiden ihmisten apua uusien oivallusten ja tuen muodossa. Joskus se vaatii paljonkin työtä, aikaa ja voimia. Oman rajallisuutensa hyväksyminen ja oman merkityksensä ymmärtäminen voi olla haastavaa kaiken kaaoksen keskellä, mutta yhteyden löytäminen oman itsensä kanssa on aina kannattavaa, eikä koskaan liian myöhäistä.